torstai 10. tammikuuta 2013

Joulu jatkuu...

Kalenterin mukaan joulu on jo hyvinkin ohi ja uusi vuosi aluillaan. Lienenkö ollut sitten niin kiltti, että kaikki lahjat eivät mahtuneet samaan toimitukseen, mutta Joulupukki, vai lieneekö sitten tuo itänaapurin kollega Pakkasukko, kävi eilen postimiehen muodossa ja toi vielä joulun viimeisen, mutta sitäkin hartaammin odotetun paketin. Nyt on ensi kesäkuun maratontavoitteen kannalta yksi erittäin tärkeä palanen kasassa mukana, kun sain uudet juoksutossut.

Kun ei ole pitkään aikaan ostanut juoksukenkiä, niin olihan se melkoisen suunnittelemisen ja tuumailun takana. Internetiä sai selata sivukaupalla ja kolusin minä paikalliset urheiluliikkeetkin läpi kyselemässä, josko sopivia sattuisi löytymään. Jotenkin vain näistä oululaisista urheiluliikkeistä jäi sellainen kuva, että tärkein syy hankkia juoksutossut olisi "meillä on nyt näistä tosi hyvä kampanja", tai "nämä ovat viimeinen pari, näistä varmaan saataisiin sulle aika hyvä paketti". Sinänsä kyllä aivan hyviä asioita asiakkaan kannalta, mutta kukaan ei kiinnittänyt huomiota sellaisiin pikkuseikkoihin, kuin tavoitteet, viikottaiset juoksumäärät, millaisella alustalla juoksen pääasiassa, tai minkälaisia kenkiä olen aiemmin käyttänyt.

Erään paikallisen liikkeen valikoimissa oli vähän vähemmän Suomessa tunnettua kenkämerkkiä, Mizunoa ja sieltä jalkaan sattui vanhempi Nirvana 7. Vaikka koko ei natsannutkaan aivan täysin, jäi kengistä tosi hyvä fiilis. Pienellä googlehaulla löytyi kyseisistä kengistä aika paljonkin juttua ja kun suurimmaksi osaksi maailman juoksufoorumeilla Nirvanaa - niin seitsemää, kuin sen seuraajaa Nirvana kahdeksaakin - oli kehuttu keskivertoa raskaammalle juoksijalle sopivaksi, niin asiaanhan piti tutustua vähän enemmänkin.

Mizunolla on melko hieno virtuaalikone tossujen valintaan - www.myprecisionfit.com. Se kyselee varsin johdonmukaisesti erilaiset asiat juoksijan koosta aina nilkkojen jäykkyyteen havainnollisten kuvien ja videonpätkien avustuksella. Vähän aikaa piti jumpata työhuoneessa ja vastailla kysymyksiin ja sitten sieltä tipahti raportti sähköpostiin sopivan kenkävalinnan tueksi.

Niinhän siinä kävi, että tuon järjestelmänkin mielestä Nirvanan ominaisuudet pitäisi sopia fysiikkaani kohdalleen, joten sitten alkoikin huikea metsästys, mistä noita saisi. Seiskaa olin kokeillut, Nirvana 8 oli vuoden 2012 tuote ja yhdeksän tietysti jossain vaiheessa tulossa (tätä kirjoitettaessa ysi on jo Mizunon sivuilla näkyvillä). Kahdeksaista alkoi näkymään loppusyksystä jo jonkinlaisissa alennusmyynneissä ja Wiggle  pisti joulun aikoihin sellaisen hinnan ruutuun, että ei muuta kuin tossut ostoskoriin ja Visa-numero perään.

Tänään kun avasin paketin, olin kyllä erittäin vaikuttunut ensikosketuksesta. Nuo ovat mielettömän hyvän näköiset, työn jälki on todella huolellisen oloista ja ovathan ne keveän tuntuiset vanhoihin Adidaksiin verrattuna! Myös tukevuus on erittäin asiallisen oloinen ja jos nuo ovat tositoimissa yhtä hyvät, kuin olohuoneen matolla steppaillessa, niin ainakaan kengistä tavoitteet eivät jää kiinni. Ensimmäiset askeleet noilla tulee varmaan juostua Teknopalatsin matolla, ulkona turvaudun vielä kaikesta kokeilunhimosta huolimatta Icebugin nastatossuihin.

Mizunot eteisen matolla odottamassa.

Karu tosiasia on kuitenkin se, että vaikka kengät olisivat kuinka hyvän tuntuiset tahansa, niin nekään eivät hommaa hoida yksinään. Treenata pitää vielä ja paljon, joskin homma on lähtenyt mielestäni oikein mukavasti käyntiin. Vaikka olenkin lähtenyt aika varovaisella taktiikalla liikkeelle ja juossut noin 10-20 km viikossa viikko-ohjelmasta riippuen, niin tällä hetkellä alkaa tuntumaan oikein hyvältä. Liikesarjat alkavat taas muistuttamaan edes alustavasti juoksemista ja vähitellen lenkkejä pystyy juoksemaan läpi varsin maltillisilla keskisykkeillä.

Tekniikka-asioita olen kovasti miettinyt, koska sitä kautta varmasti vauhtia ja taloudellisuutta on ensimmäisenä saatavissa lisää. Samalla vammojenkin riski pienenee, kun opettelee tekemään asioita edes suunnilleen oikein alusta lähtien. Ensimmäisenä korjauksen kohteena on ollut askeltiheys. Ensimmäisillä lenkeillä otin noin 150-154 askelta minuutissa ja kun sitä verrataan huippujuoksijoiden 180-190 askeleen tiheyteen, niin kyllähän siinä melkoinen ero on vielä - toki on vauhdissakin.

Todennäköisesti tällä hetkellä vaivaa se, että otan jokaisen askeleen liiaksi eteen ja harpon harvalla pitkällä askeleella. Siinä on ongelmana, että jokainen askel jarruttaa liikettä eteenpäin, kun kengänpohjan kosketus maahan ei tapahdu vartalon painopisteen alla, vaan edessä. Latasin puhelimeen metronomiapplikaation ja nyt olen käynyt jo muutaman lenkin juoksemassa nappi toisessa korvassa antamassa vasemman jalan tahtia. Eihän se loppujen lopuksi ole kovinkaan luonnotonta tihentää askelta, mutta kyllähän se vaatii keskittymistä koko ajan.

Nyt siis alkaa varustepuoli olemaan valmiina ja harjoittelukin etenee hyvällä mallilla. Alankin jo olemaan siinä vaiheessa, että seuraavaksi saa alkaa varaamaan lentoja, hotelleja ja valmistelemaan muita matkaan liittyviä asioita. Hyvältä näyttää!

3 kommenttia:

  1. Ehditkö sä Kimmo lainkaan maastopyörän selkään ensi kesänä?

    VastaaPoista
  2. Enköhän minä ehdi. Ei tuosta lajista malta varmaan kovin helpolla luopua kokonaan milloinkaan. Alkukausi tietysti menee vähän rauhallisemmin juoksuhommien takia, mutta jos vaikka loppukaudesta virittelisi jotain kisatouhujakin...

    VastaaPoista
  3. Tänään tuli CitySportista ittellekkin ostettua Mizunon kengät. Normaaliin koipeen sopiva Wavw Rider 14 malli tuntui tosi hyvälle jalassa.

    t. Pyssymäen isäntä

    VastaaPoista