Pikkumusta

Muotiopuksissa kerrotaan, että jokaisen naisen vaatekaapista pitäisi löytyä se joka tilaisuuteen sopiva ajaton pikkumusta, jota voi asusteilla muokata muodinmukaiseksi. Mielestäni jokaisen maastopyöräilevän naisen varastosta taas pitää löytyä vastaavanlainen pyörä. Mielen mukaan sen voi varustaa vaihteilla, rakentaa singlespeediksi, siitä voi tehdä järeämmällä keulalla vähän rankempaankin käyttöön sopivan laitteen tai keventää sen XC-ajoon sopivaksi. Siihen sopii kaikenlaiset renkaat kolmeen tuumaan asti ja polkimiksi flätit tai lukkopolkimet tarpeen mukaan. Sillä voi ajaa kukkamekossa torille, lökäpöksyissä dirtille tai vaikka numerolapun kanssa täysiä.

Minulle Santa Cruz Chameleon edustaa kaikkea yllämainittua - sillä on aina hauska ajaa, silloinkin kun ei tiedä millä pyörällä ajaminen huvittaisi. Myös niinä päivinä, kun harjoittelu harmittaa, kisatouhut ketuttaa ja wattijutut ... no niin, on vaan niin hienoa ottaa Chameleon varastosta, mennä metsään ja vain ajaa sitä pyörää. Kotiin tullaan vasta, kun sekä pää, että jalat on tyhjennetty.

2000-luvun alussa minulla oli haaveena jonain päivänä hankkia joko Chameleon tai Titus Riddler hauskanpitopyöräksi. Sellaista ei kuitenkaan tullut ostettua ja Santa Cruz muutti Chameleoninkin huomattavasti järeämmäksi, jolloin se ei tuntunut enää lainkaan niin houkuttelevalta. Syksyllä 2008 Kimmo huomasi jostain internetin myyntipalstalta, että sopivan kokoinen vanhanmallinen Chameleonin runko etsi uutta kotia. Kimmo oli juuri päättänyt luopua 26 tuumaisten maailmasta, joten ylimääräisiä osia oli taas kerran kosolti tarjolla.

Jotenkin heti alusta lähtien tiesin, että juuri tuon rungon minä tarvitsen, joten se oli nopeasti ostettu. Otin Kimmon kiekot kisapyörääni ja asensin sinkulakitin vanhoihin kisakiekkoihini. Tyyliin sopivat Suginon kammet löytyivät erään ystävällisen sedän autotallista ja riser-tanko taas eräältä toiselta kaverilta. Pidensin Kimmon Canyonista otetun Reban 115-milliseksi ja asennutin Pyörä-Suvalasta ostetun ohjainlaakerin paikalleen. Kun vielä varastosta löytyivät vanhat Hayesin levyjarrut, niin pienen kokoamisrupeaman jälkeen marraskuussa 2008 oli ensimmäisen lenkin aika.

Ensimmäisestä lenkistä lähtien Chameleon on pysynyt melkein samanlaisena - mihin sitä täydellistä muuttamaan. Vähän aikaa kokeilin 1x9 -vaihteistoa, mutta se oli tylsä ja palasin melko nopeasti takaisin yksivaihteiseen. Muutamia osia olen sittemmin vaihtanut syystä tai toisesta. DT:n takanapa halkesi ja Kimmo rakensi uuden takakiekon Hopen pulttikiristeisen Pro2:n ympärille. Samalla hankin leveämmällä kontaktipinnalla olevan takarattaan säästääkseni uuden navan vapaarattaan runkoa. Ja, kun Kimmo halusi vaihtaa Salsan kammet 180-millisiksi, niin keikkasin ylimääräiset 175-milliset Middleburnit itselleni.

Ihanin muutos oli kuitenkin jarrut. Kun ystävänpäivänä on tapana ostaa rakkaimmalleen kukkia tai muuta kaunista ja vaaleanpunaista, osti Kimmo minulle Hopen aivan ihanat Mono Mini Pinkit. Sen lisäksi, että ne ovat aivan loistavat jarrut, ne ovat ehkä näteimmät pyöränosat mitä on ikinä tehty!

Nyt kun oululaiset talvipolut ovat taas parraimmillaan, niin muut pyörät saavat olla melko rauhassa. Chameleon etenee sopivan vakaasti lumessa, mutta kuitenkin kääntyilee ketterästi tiukemmissakin kurveissa. Sillä on kiva hyppiä valleista yli ja sutata pehmeillä kelkkaurilla. Lapsellista hauskanpitoa? Ehkä, mutta aikuisten maailma olisi ilman pientä leikkimistä aika tylsä.