Hikiset Siivut koeajaa: Amerikan krossiherkkua

Vaikka kotimaiseen krossikauteen onkin vielä aikaa, niin Hikiset Siivut olivat ajoissa liikenteessä ja hankkivat säätämön nurkkaan koeajoa varten 2013-mallisen Cannondale SuperX Carbon Rivalin. Koska Heli on talon krossispesialisti, niin koeajopyörä haluttiin 48 senttisellä rungolla.

SuperX talvimaisemassa

Vaikka tällä seudulla Cannondalet ovatkin enemmän tai vähemmän setämiesten sunnuntailenkkikamppeita, niin SuperX tekee hieman pesäeroa tähän vaikutelmaan. Pyörä on jo suoraan vakiovarusteillakin äärettömän kisahenkisen näköinen. Kisahenkisyys hieman kuitenkin latistuu, kun pyörä laitetaan vaakaan roikkumaan. 8,66 kg ilman polkimia on aavistuksen verran liikaa näin pienelle kuiturunkoiselle cx-pyörälle. Kun siihen lisätään vielä polkimet, esimerkiksi Helin käyttämät Look Quartzit, jotka painavat 288 g, niin yhteensä päädytään 8,95 kilon massaan.

Vertailun vuoksi Helin nykyinen, 2010 vuosimallin Kona Major Jaken scandium-rungon ympärille rakennettu krossari on käyttökunnossa noin 900 grammaa kevyempi, painaen 8,06 kg. Vertailu on sikäli reilu, että pyörät ovat liki samankokoisia ja molemmat on varustettu Sramin Rivaleilla, sillä pienellä erolla, että Helin Konassa on Shimano 105 etuvaihtaja, kun SuperX:ssä sekin on Sram Rival. Toinen ero voimansiirrossa on se, että Cannondalessa on FSA:n 170-milliset kammet, kun Major Jakessa on vastaavasti 172,5-milliset Sram Force -kuitukammet.

Painoeron syy tulee aika nopeasti selville, kun laitamme kiekkosetit roikkumaan vaakaan. Siinä, missä Helin DT240S / DT RR1.1 / DT Comp -kiekot Maxxis Larsen MiMo CX renkailla, Michelinin Latex -sisuskumeilla, American Classic pikalinkuilla ja Ultegran 12-28 -pakalla painavat 2,79 kiloa, ovat Cannondalen alkuperäiset Fulcrum 7 CX:t pikalinkkuineen, Sram PG-1050 11-26 -pakalla ja Schwalben Rapid Rob -renkailla 3,65 kilon paketti. SuperX:stä olisi siis aika helposti laihdutettavissa 850 grammaa - ja sieltä tärkeimmästä paikasta, eli pyörivistä massoista - kiekkoja vaihtamalla.

Mitoiltaan Kona ja Cannondale ovat hyvin lähellä toisiaan. Suurimmat erot löytyvät vaakaputken pituudesta ja keskiön korkeudesta. Cannondale on sentin lyhyempi ja keskiö on sentin matalammalla. Kun pyörissä on yhtä korkeat etupäät, SuperX:n matalamman keskiön huomaa pienemmässä dropissa satulasta tankoon. Kun Cannondalen tanko on vielä melko pienellä pudotuksella, niin alaotteelle taipuu hyvinkin mukavasti.

Matalammasta keskiöstä huolimatta Cannondalen "standover" -korkeus, eli vaakaputken korkeus maanpinnasta, on sentin enemmän, kuin Konassa. Varsinkin pienissä pyörissä tämä saattaa olla joskus varsin ratkaiseva ominaisuus, kun lyhytjalkaisempi kuski joutuu jalkautumaan vaakaputken päälle. Helillekin Kona on juuri ja juuri sopiva, mutta Cannondalen korkeus herättää jo hieman arvelua.

Punnitusten ja mittausten jälkeen säädimme Cannondaleen samanlaisen ajoasennon, kuin Konassakin on ollut ja asensimme Helille tutut Lookin maastopolkimet paikalleen. Perjantai-illan teoriaspekuloinnin jälkeen Cannondale on valmis viikonlopun käytännön testeihin. Helin testiraportti lähipoluilta ja -teiltä luvassa sunnuntai-iltana...