maanantai 3. kesäkuuta 2013

Juoksuaika paketissa!

Nyt se on siinä!

Viimein marraskuussa aloitettu juoksuprojekti sai huipennuksensa ja pääsin Tukholman vanhalle olympistadionille likimain kunniallisen suorituksen jälkeen. Ainoa pieni tahra tuli minuutin ja seitsemän sekunnin ylityksestä tavoiteaikaan, mutta se on pieni naarmu muuten kiiltävässä kilvessä.

Jos olin jo aiemmin kuullut ja lukenut, että Tukholman maratonilla on mahtava fiilis, niin paikan päällä ei todellakaan tullut pettymystä! Jo edellisen illan numeronhakureissulla oli niin suuren urheilujuhlan tuntua, että meinasi jo alkaa pieni jännitys hiipimään puseroon. Urheilukentän laajuudelta oli ravintolatelttaa, tuote-esittelijää ja ennen kaikkea tuhansittain juoksijoita ja heidän kannattajiaan. Pelkästään Asicsilla oli sen kokoinen messuosasto, että tuli nähtyä kyseisen firman tuotteita enemmän kerralla, kuin Oulussa ikinä.

Järjestelyt toimivat aivan moitteettomasti, numerolapun sai likimain jonottamatta, samoin herkullisen annoksen kasvispastaa ja sen jälkeen olikin hyvä kierrellä alueella ja ihmetellä vilinää. Illalla kävimme vielä tankkaamassa perinteiset kisapizzat ja sitten olikin hyvä kierähtää hotellihuoneen sängylle odottamaan aamua.

Rohkeasti vain numerolapun hakuun

Sisäänkäynti kisahalliin

Virallisen kisapastan speksit

Pääsponsorin messuvilinää

Ken tästä käy ja niin edelleen...

Viralliset kisapizzat

Move, act, run!

Sain, kuin sainkin nukuttua erinomaiset yöunet ja hyvän aamupalan jälkeen oli vielä runsaasti aikaa ennen lähtöpaikalle siirtymistä. Tuntia ennen h-hetkeä lähdin hölkkäilemään kolmen kilometrin matkaa starttiin ja jalka tuntui aivan loistavalta. Aurinko paistoi ja muutenkin fiilis oli todella korkealla, kunpa kisahommat maistuisivat aina tältä! Paikka lähtökarsinasta löytyi helposti, eikä edessäkään ollut, kuin ehkä 15.000 juoksijaa. Osasta pitäisi päästä ohi, osasta ei todellakaan tarvitsisi murehtia. Lähtöä odotellessa meinasi jo ihan oikeasti päästä jännä lahkeeseen, mutta sekin meni ohi lähtölaskennan hetkellä. Startti ja rauhassa liikkeelle, valinnanvaihtoehtoja ei juurikaan ollut, kun edessä ei vielä pitkään aikaan tapahtunut liikettä. 

Neljän minuutin päästä paukusta ylitin lähtöviivan ja aloin katselemaan sopivaa ajolinjaa, mistä pääsisi etenemään ilman isompia osumpia omiin tai toisten akillesjänteisiin. Jotenkin onnistuinkin luovimaan aika luontevaa linjaa eteenpäin ja ensimmäiset kilometrit pääsin etenemään todella mukavasti. Viitosen kohdallekin tulin alle puolessa tunnissa, joka oli todella hyvin ennakko-odotuksiin nähden.

Kevyttä askelta startissa

Juokseminen noin isossa porukassa olikin mukavampaa, kuin olin osannut edes kuvitella. Matka taittui aivan huomaamatta kilometri kilometriltä. Toinen matkaa siivittävä asia oli katsojien kannustus. Jos olen kohta ajanut viisitoista vuotta Suomessa pyörää ja lasken kaiken sinä aikana saamani suosionosoitukset yhteen, niin se määrä nelinkertaistettiin tuon neljän tunnin aikana. Lisäksi järjestäjän puolesta oli vielä livebandeja soittamassa matkan varrella, sambatyttöjä ja kaikkea muuta mukavaa.

Turismia Tukholman keskustassa
Thanks for the great picture to Federico Zuccardi Merli!

Aiemmilla juoksulenkeillä olin testannut järjestäjän käytössä ollutta Maximin urheilujuomaa ja todennut sen epäyhteensopivaksi vatsani kanssa, joten ravitsin itseäni lenkin aikana nestemäisillä High5 IsoGeleillä ja vedellä. Yhdistelmä toimi loistavasti koko ajan, joskin reitin loppuvaiheella geeli sinänsä ei maistunut kovin maukkaalta, mutta eihän tänne oltukaan tultu hakemaan kulinaristisia nautintoja, vaan juoksemaan. Vatsan kanssa ei ollut mitään ongelmaa, ainoastaan kerran 26 kilometrin kohdalla piti poiketa muovisessa yksiössä päästämässä ylimääräistä massaa pois, missä paloi tietysti jokunen minuutti aikaakin ja hermojakin hieman.

Samoihin aikoihin taivas aukesi, alkoi satamaan niin sanotusti riittävästi ja kelikin viileni samalla oleellisesti. Huomasin, että jaloille märkä kylmä keli ei natsaa yhtään, mutta toisaalta täällä perämeren perällä kaikkeen ollaan jo totuttu, joten etiäpäin.

Viimeiset geelit ja ohjeet huoltajalta
29 kilometrin kohdalla

37 kilometriin tulinkin vielä ilman mitään suurempia ongelmia, mutta sitten jo jonkin aikaa oikeassa jalassa orastanut kramppi realisoitui ja pakotti hetkeksi aikaa venyttely- ja kävelyhommiin ja sen jälkeen kankealla jalalla juostut kilometrit alkoivat tekemään tehtäväänsä myös alaselälle. Muutaman kilometrin ajan katselin ranteesta kauhunsekaisin tuntein, kun kello kiersi kyllä entiseen tahtiin eteenpäin, mutta matkamittari ei. Juuri kaikkein ankeimmalla hetkellä kuului yleisön seasta vanhemman tieteenharjoittaja Haaralan ääni, joka tsemppasi eteenpäin ja sain taas väännettyä itseni juoksunomaiseen liikesarjaan.

Kolea ja kostea, mutta silti niin ihana stadion

Neljänkympin kohdalla löin tauluun ihan kaikki, mitä löytyi. Liikemäärä ainakin kasvoi, vauhti ei ehkä niinkään merkittävästi. Minuutin verran sain nostettua kuitenkin kilometritahtia viimeiseen viitoseen verrattuna ja otin viimeiset 79 päänahkaa nousten niukasti 6000 sakkiin. Lämsän Jarin kanssa olimme sopineet, että ainakaan stadionilla ei hävitä yhtä ainutta sijaa loppukirissä ja siitähän oli pakko pitää kiinni. Ulkokaarteesta vielä muutama sija ylöspäin ja kädet pystyssä maaliin, harvoin on ollut noin hienoa tunnetta maaliintulossa!

Kiitokset kaikille, jotka olette olleet hengessä mukana, seurana talven synkimmillä lenkeillä, huoltamassa kroppaa ja mieltä sekä monin muin eri tavoin apuna matkan varrella. Ennen kaikkea tietysti Helille treeniavusta, tsempistä ja kisapäivän huollosta ja huolenpidosta!

3 kommenttia:

  1. Suuronnittelut ja hatun/kypärän nostoja vapaasti valittavissa oleva määrä! Taitaa olla niin, että näitä settejä ei toteuteta ilman jonkinsortin kärsimisiä - kroppaa kun pusketaan rajoilleen, niin silloin sattuu, mutta myös tapahtuu. Hyvä, että ongelmat eivät koituneet homman esteeksi ja lopputulemana oli upea saavutus. Siinä sitä on jälleen muistelemista kiikkustuolissa, että mitä sitä tulikaan silloin viiskyt vuotta sitten tehtyä..onnea vielä kerran!

    VastaaPoista
  2. Mahtava suoritus! Eipä ole paljon tuohon ylläolevaan lisättävää. Hienoa tietysti, että kroppa kesti kovan suorituksen ja ongelmiakin tuli vasta viime kilometreillä ja nekin selvitit.

    VastaaPoista
  3. Hienosti hoidettu. Tarkkasilmäisenä huomasin Helillä uuden kampauksen! Hieno! Ei muuta kuin keksimään uusia hullutuksia! -kuntojalle-

    VastaaPoista