maanantai 16. syyskuuta 2013

SM-kisat tuplana

Elokuussa Finlandian jälkeen fiilis oli korkealla ja treeni tuntui purevan hyvin. Vauhtiakin ajamiseen alkoi löytymään, joten oli hyvä hetki lähteä tekemään uutta lajivaltausta. Olen jo pidemmän aikaa haaveillut karttatelineen kanssa kisan ajamisesta, joten päätin kuun lopussa laittaa ilmoittautumisen sisään SM-pyöräsuunnistuksen keskimatkalle Vierumäelle. Samana viikonloppuna oli myös maastopyörämaratonin SM-kisat Tampereella, joten tupla-SM:t oli sitä myöten buukattu - ensin pyöräsuunnistusta lauantaina ja sunnuntaina maratonilla maastopyöräkauden viimeistely.

Aina kaikki ei kuitenkaan mene aivan suunnitelmien mukaan. Elokuun viimeisellä viikolla sairastuin viattomalta tuntuvaan flunssaan, joka pahentui keuhkoputkentulehduksen kautta poskiontelotulehdukseksi kaikista varotoimista huolimatta. Nenäkannulle oli käyttöä, samoin allergia- ja astmalääkkeiden tuplaamiselle, mutta vasta toinen antibioottikuuri toi toivottua tulosta ja hengitys alkoi kulkemaan liki normaalisti. Taudin kanssa ährätessä menikin aikaa melkein kolme viikkoa ja viimeistä lääkekuuria hakiessa piti jo varmistaa, että mitä mieltä lääkäri on kisaviikonlopusta, vaikka antibioottikuuri on päällä. Lääkäri näytti varovaista vihreätä valoa, mikäli oireita ei ole enää pariin päivään ennen kisaa.

Yllytyshullullehan tuo oli sama kuin kisalupa, joten eikun kamoja pakkaamaan. Nykyään välineiden valinta on helppoa, kun joka lajiin löytyy sopiva pyörä ja autossakin on tilaa. Lauantain suunnistuskisaa varten otin matkaan jäykkäperäisen ja sunnuntain maratonille luonnollinen valinta oli täysjousto. Itsetehty karttateline sai vielä tämän kerran palvella, mutta toisikohan joulupukki minulle jo ihan oikean telineen? Omaa Emit-leimasintakaan minulla ei vielä ole, mutta järjestäjältä sai sellaisen vuokralle varsin kohtuulliseen kahden euron hintaan.


Vierumäen kisat olivat elämäni ensimmäiset suunnistuskisat, joten kisajärjestelyt ja muut systeemit olivat aivan uutta. Viikolla piti vielä konsultoida Jaakon Niinalta kisavinkkejä, etten aivan täysin olisi hukassa uusissa kuvioissa. Niinan vinkit olivat kullanarvoisia ja kisajärjestelyt todella toimivia, joten ensikertalainenkin osasi paikalle ja lähtöviivalle helposti. Oman jännityksensä kisaan toi se, että lähtöaikani oli jo neljäntenä. Ehdin juuri ja juuri seurata, mitä edellä menevät lähtijät tekevät ja sen jälkeen siirtyä tekemään saman heidän perässään: 4min kohdalla minut kutsuttiin lähtökarsinaan, 3min kohdalla nollasin emitin, kahden minuutin kohdalla pääsin tutustumaan mallikarttaan ja minuutin kohdalla sain ottaa kartan. Ja kuulemani mukaan olin sekunti ennen starttia jo polkimilla, valmiina polkaisemaan maasturin liikkeelle.





Kisa lähtikin varsin mukavasti liikkeelle, tavoittelin hyvää reipasta ajoa ja kartalla pysymistä kaiken aikaa. Reitinvalinnoissa minulla on aina ollut pientä maastokuski-ongelmaa, eli olen lähtenyt liian helposti poluille, vaikka vieressä olisi nopeampi tie. Tätä yritin välttää tällä kertaa - paikoin liikaakin. Missään en suoranaisesti pummannut, mutta reitinvalinnoillani tein kisasta välillä melko mielenkiintoista. Kiertelin teitä pitkin silloin, kun olisi pitänyt mennä suorempaa polkua ja vastaavasti tungin polulle ja hyppyrimonttuun silloin, kun olisi pitänyt kiertää tien kautta. Mutta kaikesta huolimatta sijoitukseni oli 15. ja olin maalissa erittäin tyytyväinen suoritukseeni. Sykkeet pysyivät koko kisan ajan korkealla ja happi tuntui huilaavan normaalisti.



Sunnuntain XCM-kisaan valmistautuminen tuntuikin sitten jo melko rutiininomaiselta, pahin lataus ja jännitys oli purkautunut jo lauantaina. 84 kilometrin kisa mäkisessä maastossa ei ole varsinaisesti minun lempilajejani ja kun lauantain kisasta palautuminenkin oli vielä kesken, niin lähdin tavoittelemaan kolmannelle kierrokselle pääsyä ja tasaista suoritusta ilman suurempia notkahduksia. Mielestäni onnistuinkin siinä mainiosti.

28km reitti sisälsi hyvässä suhteessa mukavan letkeätä polkua, alamäkiä ja napakoita ylämäkiäkin. Sitä oli ilo ajaa varsinkin toisella kierroksella, kun ryhmän koko oli pienentynyt ensimmäisen kierroksen jälkeen 3-5 henkeen ja  tilaa ympärillä oli varsin mukavasti. Nousin toisella kierroksella jopa yhden sijankin, ollen lopputuloksissa lopulta viides. Tosin, toisen kierroksen viimeisellä kilometrillä miesten voittajan tullessa ohi olin samalla sekä helpottunut, että harmistunut. Tietenkin viimeiselle kierrokselle olisi ollut hienoa päästä, mutta viimeisissä mäissä jalat olivat jo sen verran kankeat, ettei juurikaan enempää annettavaa reitille olisi ollutkaan.

Nyt on sitten vuorossa palautumista kisaviikonlopusta ja krossarin virittämistä kisa- ja treenikuntoon. Ensimmäiset päivitykset on jo tehty ja vielä vähän lisää tulee tällä viikolla, joten viikonloppuna on uusia kuvia kalustosta tiedossa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti