Juoksuhullun päiväkirja

Onneksi olkoon! 
Olet ilmoittautunut NUTS Karhunkierros, 2015 tapahtumaan

Vaikka en olekaan mikään juoksufanaatikko, jätti Kimmon parin vuoden takainen maratonprojekti minulle pienen juoksukipinän. Se tahtoo aina syksyisin lupaavasti ottaa tulta alleen, kunnes aina kevään tullen tyrehtyy samaa tahtia lumen alta paljastuvien asfalttien kanssa. Parhaimpana talvena juoksin jopa 150 kilometriä, kunnes pidin taas reilun puolen vuoden luovan tauon, jonka aikana juoksin korkeintaan metsässä pyörän rikkoutumisen takia tai satunnaisilla iltarasteilla. En siis todellakaan ole mikään juoksija!

Olen kuitenkin varsin altis kaikille hullutuksille ja kun viime syksynä jouduin jättämään NUTS Köykkyri Pre-Xmas ylämäkikisan väliin flunssan takia, niin kisan jälkeen vietetyissä polkujuoksijoiden pikkujouluissa päästin suustani jotain, jota en olisi uskonut: Minä tahdon juoksemaan Karhunkierrokselle.

Kuukauden verran vatvoin ja mietin asiaa, kyselin Kimmon mielipidettä ja laskeskelin treenejä ja aikatauluja. Ja vihdoin joulukuun lopussa uskaltauduin ilmoittautumaan mukaan. Onnekseni pidemmät matkat oli jo varattu aikaisemmin täyteen, mutta 31 kilometrin "Pienelle Karhunkierrokselle" Juumasta Rukalle löytyi vielä tilaa. Joten toukokuun 23. päivä starttaan elämäni ensimmäiseen maastojuoksutapahtumaan!

Juokseminen on kuitenkin sen verran erilaista rasitusta jaloille, kuin maastopyöräily, että ilman kunnollista valmistautumista ei  maastossa 31 kilometriä juosta läpi - varsinkaan päälajin kilpailukauden kynnyksellä. Ja tuollaisiin koitoksiinhan ei lähdetä kylmiltään! Tossun pitää nousta juurakkoisella polulla, jotta reissusta selviää ilman haavereita ja rasitusvammoja. Ja käveleminen ei ole vaihtoehto kuin korkeintaan jyrkimmissä nousuissa tai portaissa.

Valmistautuminenhan alkaa aina ensin perusteellisella suunnittelulla. Netti on pullollaan ohjeita maratonjuoksuihin, joista suurin osa tapahtuu asfaltilla ja melko tasaisissa olosuhteissa. Mutta miten valmistautua maastojuoksuun, jossa ylitetään muutama vaara ja pienempi nyppylä, alustana on kaikkea kuluneesta juurakosta portaisiin ja mahdollisesti jopa lumeen? Ja tietysti kaikki juokseminen pitää tapahtua pyöräilyn ehdoilla, sillä en todellakaan ole luopumassa ensi vuoden tavoitteistani juoksutapahtuman takia. Eli ensin pyöräily ja sitten vasta juoksu.

Kimmo käytti maratonille valmistautuessaan ohjetta, että harjoituskilometrejä pitäisi kertyä noin kymmenkertainen määrä juostavaan matkaan nähden. Minun tapauksessani tämä tarkoittaisi 310 kilometriä. Tämä jaettuna 20 viikolle ei tee kuin 15,5 kilometriä viikossa, joten se ei kuulosta ollenkaan pahalta. Tietenkään pelkästään tuon juokseminen ilman suunnitelmallisuutta ei paljoa auta Konttaista ylös kontatessa.

Joten sitten tarkempaan suunnitteluun. Tavoitteeni on saada kilometrejä kasaan melko tasaisesti ja alussa olenkin juossut 2-3 kertaa viikossa lyhyitä ja kevyitä lenkkejä, totuttaen jalkoja juoksuun. Juoksulenkit ovat yleensä tapahtuneet lepopäivinä, työmatkajuoksuina tai lauantaina iltatreeninä. Kolmen viikon jälkeen kehitystä onkin jo tapahtunut, vauhti on kasvanut ja sykkeet tippuneet, eikä lihasrasitustakaan ole tullut. Seuraavaksi kasvatan lauantain lenkin kestoa ja pituutta ja samalla pidän huolen, että lepopäivien kevyet hölkät pysyvät oikeasti lyhyinä ja palauttavina. Kelin ja talvipolkujen kunnon salliessa pyrin myös juoksemaan lenkkejä poluilla.

Maalis-huhtikuussa tuon harjoitteluun mukaan vauhtikestävyysharjoittelun, Köykkyrin mäkitreenit ja oikeasti pitkät lenkit. Suunnitelmissani onkin tehdä Köykkyriin parin kilometrin talvipolkulenkki, jonka aikana kivutaan kerran Köykkyrin mäelle. Vapun tienoilla teen vielä kenraaliharjoituksen ja tämän jälkeen rauhoitan juoksuharjoittelua kohti itse tapahtumaa. Toukokuussa on jo pari mielenkiintoista maastopyöräkilpailua, joten aivan täysin en meinannut heittää silloinkaan sohvalle pitkäkseni.

Vanhat, mutta hyvät

Innolla uuteen vuoteen

Hyvää uutta vuotta kaikille! Itse olen aloittanut vuoden hyvinkin leppoisasti, joulukuussa kertyi ylitöitä sen verran mukavasti, että niistä syntyneitä vapaita riittää pidettäväksi vielä pitkälle kevääseen. Toistaiseksi tosin ei ole lupaa laiskotella, kuin loppiaiseen asti ja sitten pitää palata palkkatyön ääreen.

Vaikka olen koittanut ulkoillakin melko reippaasti, niin silti on ollut hyvää aikaa lojua sohvallakin ja tuumia, mihinkähän järkevään sitä purkaisi ylimääräisen energiansa. Siispä ylimääräinen maskuliinisuus nurkkaan ja sisustushommiin.

Yksi jakso Innoa, purkki maalia, tela, suojapaperia ja teippiä. Sitten ylimääräiset kalusteet pois tieltä ja jo jonkin aikaa henkisesti rassannut olohuoneen keltainen seinä saa kohta uutta väriä pintaan. Pari päivää eletään sitten tämän puuhan keskellä, mutta tavoitteena olisi, että tiistaina saadaan jo kalusteet takaisin paikalleen.