keskiviikko 12. elokuuta 2015

Extreme Active Recovery

Internetin ihmeellinen maailma on hyviä artikkeleja täynnä, kuten vaikkapa loukkaantumisen jälkeen urheiluun palaamisesta ja siitä, kuinka loppukaudesta maltti on valttia. Hyvähän niitä on lukea pohjille, mutta arvatkaapa, mitä tapahtuu, kun päälle kolmikymppinen pojankoltiainen päästetään irti Seinäjoella hankitun säärivamman ja Syöte MTB:n järjestelyjen jälkeen? Siinä ei paljoa artikkelit paina, eikä järki sanele.

Syöte MTB:n aikoihin sain juuri tikit pois jaloista ja olin täynnä intoa, kuin ilmapallo. Ajamattomia kilometrejä tuntui kertyneen tuhansia ja kerrankin oli todella siistiä ajella kisan jäljiltä pitkin poikin rataa keräilemässä nauhoja pois. Olkoonkin, että haavaa olisi tietysti pitänyt suojata vielä kaikilta osumilta ja lentäviltä esineiltä, mutta ehkä pitkävartinen sukka ajaa sen asian? Tuo into ja viikonlopun muu kuorma, lyhyine yöunineen aiheutti sen, että seuraavalla viikolla oli jo pikkuisen väsynyt olo. Mutta vanha viisaus tietää, että se lähtee sillä, millä on tullutkin, joten Kopran opeilla lisää hanaa.

Muutama lenkki alle ja heti seuraavana lauantaina Pyssymäen MTB Maratonille. En ole ikinä oikein pitänyt tuosta radasta erikoisesti, mutta nyt kun alla oli täysjousto ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen, tuumin, että josko se siitä iloksi muuttuisi. Vaan, kun en vain pidä päänkokoisista kivistä ja keskiötä myöden mudassa uimisesta, niin en pidä. Ei se pyörän vaihdolla siitä muuksi muutu. Joten kamat autoon ja kotia kohti.

Kotona ei tietenkään vietetä yhtään ylimääräistä aikaa ja heti seuraavana aamuna pakkasimme fillarit kyytiin ja suuntasimme Helin kanssa kohti Syötettä. Tikkalan Arto kutsui meidät mukaan Wasa Velocityn treenileirille ja otimme pari päivää ylimääräistä vapaata töistä, jotta voisimme keskittyä siihen ainoaan oikeaan asiaan - ajamiseen.

Sunnuntaina, kun saimme kamat purettua ja base campin rakennettua, oli aika lähteä vaasalaiselle palauttelevalle maastolenkille. Länsirannikon ajomiesten vauhdin salaisuus on "Extreme Active Recovery", eli käytännössä palauttava anaerobinen lenkki. Palauttelevaa osuutta oli ensimmäiset 200 metriä hiekkatiellä, mutta kun nousimme Pytkynharjun päälle, joku kärjessä käänsi kaasun selälleen ja sitä vedettiin sitten seuraavat kolme tuntia. Hienoa ja ennenkaikkea hauskaa! Polut olivat aivan huippukunnossa ja niitähän Syötteellä riittää.

Maanantaiaamusta koko porukka näytti erittäin palautuneelta, joten lisää panoksia peliin. Lakeuden kasvatit olivat aivan liekeissä, kun kaivoimme maantiepyörät esiin ja suuntasimme Iso-Syötteen maantienousuun tekemään vetotreeniä. Lämmittelyosuus hoidettiin huolella, jokaisella oli varmasti paikat lämpiminä jo ennen ensimmäistäkään nousua ja puheet olivat kovia viiden nousun setistä. Helin kanssa aloimme jo epäillä, että olemme joko osuneet aivan supermiesten ryhmään, tai sitten aivan kaikilla ei ollut tarkkaa tietoa, mitä oli tulossa. Lopulta kaikki eivät sitten hoitaneetkaan  täyteen asti viiden nousun kiintiötään, mutta itse sain hyvän sarjan koko ajan nousevilla tehoilla ja Artohan veti ihan kannustusmielessä vielä kuudennenkin. Omalta kohdalta PB:kään ei jäänyt kovin monen sekunnin päähän, joten sikälikin aivan hyvää kyytiä.

Eilisillalta jääneet makaronilaatikot katosivat aivan kunnioitettavaa tahtia ja melko nopeasti koko porukka oli päiväunilla. Sen jälkeen nopeat kahvit ja - kuinkas muutenkaan - takaisin pyörien päälle. Jälleen kerran luvassa oli vaasalaista palauttavaa maastolenkkiä, heti paukusta ylös Syötekeskukselle, siellä auringonpaisteessa jäätelötauko, sen jälkeen maisematielle ja Syöte MTB:n kuudenkympin kisareittiä takaisin tukikohtaan. Muutenhan tuo melkein jo meni aivan kohtuullisilla tehoilla, kunnes Heli lähti maisematieltä laskuun ja innokkaat perässä. Taas vedettiin torvi selällään hetken aikaa, kunnes joku muisti, että voisi hieman jarruttaa. Hannu oli tosin jo alkumatkasta luopunut takajarrupaloistaan, joten se siitä jarruttelusta. Ehtiihän sitä harrastaa myöhemminkin.

Leirin viimeisen päivän - tai siis meidän viimeisen, vaasalaiset jäivät vielä ainakin päiväksi jatkamaan - ohjelmassa oli pitkä lenkki. Siispä eväitä matkaan riittävästi ja reiteille. Tuollainen maastokuutonen on pohjalaisten oppien mukaan kuulemma hyvä aloittaa verryttelevällä maksimivedolla, joten kiipesimme heti kärkeen Syöte MTB:n loppunousun ylös. Kelloa vastaan luonnollisesti, kuinkas muutenkaan.

Kunhan olimme tasanneet hengityksen ja laskeutuneet alas Luontokeskukselle, kävimme pitkästä aikaa ajamassa Toraslammen lenkin, joka on valitettavasti päässyt melko heikkoon happeen. Kyllähän pitkosilla pystyi ajamaan, mutta muutamassa paikassa sai olla kieli melko keskellä suuta,  kun lankut olivat irti, tai poikki, tai kumpaakin. Vaan sieltäkin tultiin heittämällä läpi. Pärjänjoessa on kostean kesän jäljiltä sen verran vettä, että Heli hoiti meille vaihtoehtoisen reitin teitä pitkin, jotta kiersimme maastopyöräreitin kahluupaikan ja suuntailimme jälleen Syötekeskukselle jäätelötauolle.

Edellisestä päivästä poiketen emme oikaisseet maisematietä pitkin, vaan laskimme Syötekeskukselta alas Kelosyötteelle asti ja kiersimme kisareitin Pitämävaaran kautta ympäri. Uusi reittilinjaus vaaran takana on aivan loistavassa kunnossa, baijerilaiset varmaan käyttäisivät termiä ajamisen ilosta tuossa kohtaa. Samoin laskuosuus kohti Portinojan laavua oli hyvin lähellä lipsahtaa nautinnon puolelle. Kun vielä kelitkin olivat kohdillaan, niin jotenkin ei ollut sellainen olo, että olisi aivan hullun lailla tehnyt mieli suuntailla kohti Oulua ja seuraavana aamuna odottavaa työpäivää.

No, tuokin on historiaa ja mitä opimme siitä? Aina, kun on mahdollisuus, kannattaa skipata työt ja nauttia ajamisesta. Se vaan on niin hienoa, kun on hyvä ryhmä, loistopolut ja kelit kohdillaan. Toisekseen, kyllä toimivasta täysjoustosta on melkolailla iloa, kun ajetaan vähän vauhdikkaammin pitkiä pätkiä singletrackia. Vieläpä, kun asensin sairaslomien aikaan Tallboyn nokalle 120-millisen keulan, niin se on kuin kotonaan noissa maisemissa. Kolmanneksi, pitäkää lepopäivänne. Aina on hyvä päivä ajaa täysiä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti