Pahoja tapoja ja hyvää käytöstä

Eilen esittelimme tämän viikonlopun testiprojektin - kaksi erilaista pyörää 27,5 tuuman kiekoilla. Pyörät ovat hyvin erilaiset jo lähtökohdiltaan ja tänään ajettu testilenkki vahvisti ajatusta näiden pyörien erilaisuudesta. Parin tunnin ralli pitkin Oulun eteläpuolen polkuja ja kelkkareittejä teki selväksi sen, miksi toisen pyörän nimi on "Bad Habit" ja toisen ei.

Trek on selkeästi tämän kaksikon hyvä tyyppi. Se kulkee mukisematta kaikilla alustoilla, kuin juna, polun kunnosta riippumatta. Vaikka polku oli kapea ja viikon lumisateiden tukkima, se ei juurikaan tahtia haitannut. Ja, jos OCLV-kuiturunko näkyi jo vaa'assa, niin kyllä se tuntuu ajaessakin. Raami on erittäin jäykkä ja sen puolesta pyörä tuntuu vastaavan kaasuun erittäin hienosti.

Vaikka Trek onkin läskiksi erittäin hätäisen tuntuinen liikkumaan, niin silti täytyy ymmärtää, että se on läski. Painavahkot kiekot syövät tunteen rivakasta ajamisesta, eikä parhaillakaan polkupätkillä tule normaalia kaahaamisen tunnetta. Ja, kun en jostain syystä saanut eturenkaan puskemista kaarteissa kuriin, ajaminen meni jotenkin tasapaksun tuntuiseksi kruisailuksi.

Mutta verrattuna aiempiin kokemuksiini läskipyöristä, hieman kapeampi rengas 27,5-tuumaisella kehällä oli erittäin positiivinen kokemus. Kun tämä yhdistetään aivan loistavaan kuiturunkoon, ollaan jo hyvin lähellä tilannetta, että läskipyörälläkin ajaminen alkaa kiinnostamaan oikeasti.

Jos Trek on pikkuisen rauhallisen oloinen laite, niin Cannondalesta ei voi sanoa vahingossakaan sitä samaa. Pyörän olemus poluilla lunastaa helposti ne sekit, mitä räyhäkäs ulkoasu kirjoittaa. Varsinkin alamäissä ja muilla nopeilla pätkillä ajaminen lipsahtaa erittäin helposti nautinnon puolelle. Kohdilleen säädettynä alusta hoitaa hommansa hienosti, Lefty tarjoaa erittäin tarkan ohjaustuntuman ja pyörän käsittely on uskomattoman helppoa ottaen huomioon pyörivien massojen määrän.

Jos Cannondale onkin nopea poluilla, niin pitää ymmärtää, että se ei ole läskipyörä. Kolmetuumainen rengas ei tarjoa samanlaista etenemiskykyä pehmeällä alustalla. Siinä suhteessa se on huomattavasti lähempänä 29-tuumaista täysjoustoa, kuin läskiä.

Mutta ellei ole välttämätöntä tarvetta tunkea kaikkein huonoimmille poluille, tai pehmeimmille kelkkaurille, Cannondale on todennäköisesti kaksikon monikäyttöisempi pyörä. On erittäin helppo kuvitella, kuinka hienosti se etenisi kesällä kivikossa, puhumattakaan siitä, että sillä pääsisi pommittamaan vähän pidempiä alamäkiä. Syötteellä Pitämävaara - Portinoja -pikataival saattaisi olla juurikin omiaan tällaiselle laitteelle - pikkuisen pehmeää alustaa, paljon kiveä ja pääosin alamäkeä.

Vaikka pyörissä onkin halkaisijaltaan samankokoiset kiekot, keskenään identtiset voimansiirron palikat, sekä keskivertoa leveämmät renkaat, on kyseessä kaksi aivan erilaista laitetta. Molemmat ovat omassa ympäristössään erittäin loistavia, on enää ajajan mieltymyksistä kiinni, kumman taluttaa mieluummin kaupasta ulos. Ja, vaikkei 27,5" ikinä ehkä lyökään itseään läpi aivan normilevyisenä rengaskokona, niin näitä hauskanpitoon tarkoitettuja erilaisia variaatioita siitä saataneen irti aivan erilailla, kuin vaikkapa 29-tuumaisista.

Kiitokset jälleen Pyörä-Suvalalle testikalustosta ja hauskasta iltapäivästä oululaisilla talvipoluilla!